Kansallisakatemia 2020
Futiskausi on alkamassa. Veikkausliiga ja Ykkönen tulevat olemaan kaudella 2010 urheilullisesti mielenkiintoisia, mutta yleinen taloudellinen taantuma iskee sarjojen ja niihin osallistuvien seurojen talouteen rankasti. Myös edustusurheilu joutuu sopeutumaan lähivuosina niukkuuden jakamiseen.
Taloudelliset näkymät pakottavat eri tahot miettimään tarkasti eri kustannuserien tarpeellisuutta ja löytämään kustannussäästöjä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että taantuvienkin markkinoiden aikana kasvua on saatavissa uusien ajatusten ja ideoiden käyttöönotolla. Innovatiivisuus on voittajaorganisaatioiden menestystekijä myös vaikeina aikoina.
Yksi futiksen vastaus nykyiseen taantumaan voisi olla ”kansallisakatemia 2020”. Jo nimi kansallisakatemia 2020 kertoo kaiken. Tehtävä on kansallinen, akatemia on nuoria varten ja tulevaisuus 2020 ei synny ilman suomalaisia suuryrityksiä.
Ajatuksena kansallisakatemia olisi tämän hetken ja tähän hetkeen sopiva luomus, sillä kaikelle on luomakunnassa oma aikansa. Taloudellisista ongelmista huolimatta nyt on tullut aika nostaa maamme futis Euroopan huipulle tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä kansallinen haaste on vaativa ja vanhojen hyväksi havaittujen keinojen lisäksi tarvitaan uusia ja innostavia toimintakeinoja yhteistyössä nykyisten ja uusien kumppanien kanssa.
Nuorten pelaajien ”kansallisakatemia 2020” on uusi idea. Akatemian tarkoituksena olisi luoda lahjakkaille ja kunnianhimoisille junioreille nykyistä paremmat edellytykset kehittyä pelaajina kansainvälisille kentille. Tämä onnistuisi mikäli suomalaiset suuryritykset lähtevät mukaan kansallisakatemian toimintaan ja suomalaiset huippuseurat olisivat valmiit käyttämään lisääntyviä resursseja kilpailutoimintansa, valmennuksen ja nuorten pelaajapolkujen kehittämiseksi.
Palloliitto, huippuseurat ja suuryritykset ottaisivat akatemiayhteistyössä vastuun nuorten pelaajien riittävän pitkästä peliurasta Suomessa ja luontevasta siirtymisestä eurooppalaisiin suurseuroihin. Onnistuneet uraratkaisut ja pelaajapolut antaisivat lisäresursseja myös seuraavien ikäluokkien akatemiatoiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Akatemian jatkuvuus ja samalla myös suomalaisten huippuseurojen lisäresurssit turvattaisiin pelaajaoikeuksista saatavilla korvauksilla.
Menestyvä Suomen A-maajoukkue tarvitsee kansainvälisiä huippupelaajia. Kansallisakatemia 2020 taas auttaisi nuoria pelaajia kehittymään kansainvälisiksi huippupelaajiksi. Tästä syntyisi positiivinen kierre, jota ei kannata jättää käyttämättä.
Samalla kansallisakatemia 2020 tasapainottaisi futiksen huippuseurojen taloutta ja lisäisi liigavalmentajien kansainvälistä koulutusta ja vuorovaikutusta.
Nuorten pelaajien kehitystä voisi tukea myös kilpailusääntöjä täsmentämällä. Liigan ja ykkösen sääntöihin olisi aiheellista saada pykälä, minkä mukaan joukkueiden avauskokoonpanossa pitäisi olla vähintään kaksi A-ikäistä tai nuorempaa pelaajaa. Näin kaikki seurat, joukkueet ja valmentajat kantaisivat vastuunsa kansallisesta kasvatustehtävästä ja olisivat mukana nostamassa suomalaista futista Euroopan kärkeen.
Suomi tarvitsee nyt kansalaisia yhdistävää ja taloutta aktivoivaa toimintaa. Kansainvälinen futismenestys olisi yksi parhaimpia keinoja lisätä kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen ja aktiivisuutta osallistua tulevaisuuden tekemiseen. Jokainen kansakunta tarvitsee haasteita. Futismenestys on suomalaista kansakuntaa koskettava ja innostava ykköstavoite. Sen puolesta kannattaa toimia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Juuri tälläisiä innovatiivisia ajatuksia tarvitaan taantuman keskellä. Suomifutiksen orastavaan nousuun tarvitaan muutakin uutta sarjajärjestelmien uudistamisen lisäksi. Tarvitaan uudenlaisia ajatuksia ja tekoja. Kansallisakatemia voi olla se mahdollisuus - viedä Suomi jalkapallohuipulle ja nostaa kansa taantumasta!
Kas kas. Löytyi vielä yksi sana jonka merkitystä mainonta ei ole ehtinyt sotkea. Mitä vikaa on sanoissa jalkapallo ja jalkapallosarja? Akatemioilla / akateemikoilla on hyvin vähän tekemistä fudiksen kanssa, korkeintaan joku voi pelata pallopelejä kuntoilumielessä.
Miksi perustaa kansallisakatemioita, kun meillä on tällä hetkellä Veikkausliiga, Ykkönen jne.? Kansallisiin sarjoihin panostaminen niin ajatuksen, yrityksen kuin rahapussin tasollakin on avain menestykseen, ei uusien hienolta kalskahtavien "kansallisakatemioiden" perustaminen.
Nyt tehdyllä sarjamuutoksella mennään todennäköisesti vain huonompaan suuntaan, eli aina muutoksia ei osata tehdä parempaan suuntaan. Toki toivon, että jalkapallon sarjajärjestelmiin tehdyt muutokset voidaan todeta vuosien päästä hyviksi ja ne edesauttavat pelaajien ja suomalaisen jalkapallon kehitystä, mutta pahoin pelkään, että toisin käy.
Höh? Olipa paperinmakuinen julistus! Mitä heppu oikein yrittää sanoa? Seuroilla on jo omia "akatemioita" ja rahat siirroista ulkomaille tulevat heille, jos seuralla on sopimus nuoren kanssa.
Ja parhaiden "akatemiana" on nuorten maajoukkueet ja niiden leirit eli mihin hepun "akatemiaa" oikein tarvitaan? Mihin näitä suuuryritysten rahoja tarvitaan? Antakoot suoraan palloliitolle, jos kassassa on ylimääräistä hynää.
Ja miten joku "akatemia" voi estää yhtään nuorta lähtemästä ulkomaisen suurseuran "nuorisoakatemiaan" vaikka 16-vuotiaana? Dalla Valle tuskin olisi piitannut hepun ideasta.
Harri taitaa olla vieraillut aktiivisesti futisforumilla, tai ainakin siellä vastaava idea on ollut muutaman kerran esillä. Tässä nyt hieman omia mietteitäni ks. aiheesta.
Olemme pieni maa, jolla on pienet resurssit, niin on täysin selvää, ettemme pysty koskaan kilpailemaan maailman tai edes Euroopan TOP10:n kanssa samalla menestysreseptillä. Meidän täytyisi siis olla jossain selvästi edelläkävijöitä, jotta Euroopan TOP10 tai edes lähelle sitä olevat sijat olisivat koskaan realismia. Siksi ei pitäisi tyrmätä radikaalejakaan ideoita.
Paljon on ollut viime aikoina puhetta suomalaisen pelitavan luomisesta, sinivalkoisesta polusta ja muusta. Tällainen kansallinen akatemia olisi yksi lääke muuttaa sanoja teoiksi. Jos systeemi saataisiin toimimaan scouttauksen ja kaiken muun osalta täysin kuntoon, niin tulevaisuudessahan meidän maajoukkueemme koostuisi lähes kokonaan tämän akatemiaputken käyneistä pelaajista. Kansallisesta akatemiasta tulisi siis käytännössä suomalaisen pelitavan kehityshautomo, jossa sama pelitapa iskottettaisiin jokaisen ikäluokan huippujen selkäytimeen. Ensiksi täytyisi tietysti määritellä, mikä se suomalainen pelitapa tulisi olla? Millainen luonne keskiverrolla suomalaisella on? Millaisella pelitavalla saisimme vähäisistä resursseistamme parhaan tuloksen irti? Itse hakisin vaikutteita (ja siis myös valmentajia akatemiaan) Italiasta, sillä fakta on, että jalkapallossa puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen, ja pienilläkin resursseilla on mahdollista saavuttaa hyvä tulos. Olympiakomitealla on käsittääkseni menossa tai ainakin aluilla joku SHOK:n (Strategisen huippuosaamisen keskittymä) kaltainen projekti, missä Palloliittokin on mukana, ja jossa pyritään siis kehittämään suomalaista huippu-urheilua kokonaisvaltaisesti eri lajiliittojen yhteistyön avulla. Tämä sopisi kuin nyrkki silmään myös kansallisen akatemian toimintaan, jossa fyysiseen, henkiseen jne. valmennukseen voitaisiin hakea tietotaitoa mm. yleisurheilun, painin, voimistelun, ammunnan jne. lajiliitoilta. Kansalliseen akatemiaan integroimista myös peruskoulu- ja lukiojärjestelmään pitäisi tutkia, jolloin akatemian yhteydessä olisi samalla jalkapallolukio jne. Opetusministeriö pitäisi saada myös rahoittajana siis mukaan, mutta siihen kuinka realistista tällainen olisi en ota kantaa.
Nykyinen seuravetoinen akatemiasysteemi ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla luonnollisesti mm. siksi, että seuroilla ei ole siihen tarvittavia resursseja eikä motivaatiota, koska edustusjoukkueen etu menee usein kaiken edelle, eikä akatemiatoimintaan panostaminen ole edustusjoukkueen menestyksen kannalta taloudellisesti tai urheilullisesti kannattavaa. Pelaajaoikeudet ja sen myötä mahdollinen siirtokorvaus (tai ainakin suuri osuus siitä, toinen osa voisi jäädä kansalliselle akatemialle) pitäisi pysyä pelaajan kasvattajaseuroilla koko kansallisen akatemiaputken ajan. Tämä voisi motivoida seuroja panostamaan junioreihinsa enemmän, niin että he saisivat mahdollisimman paljon oman seuransa pelaajia kansalliseen akatemiaputkeen, ja hyötyisivät sitten tästä panostuksesta tulevaisuudessa siirtokorvausten myötä. Junioreihin panostamisesta tulisi siis seurojen kannalta kustannustehokkaampaa, koska kansallisen akatemian resurssit mahdollistaisivat paremman valmennuksen juniorille, kun mitä seuroilla on varaa järjestää, jolloin luonnollisesti myös tulevaisuuden siirtokorvauksen todennäköisyys kasvaisi. Lisäksi seuroille riittäisi, että saavat juniorin mahdollisimman nuorena akatemiaputkeen ja silti siirtokorvaus olisi tulevaisuudessa mahdollinen. Aivan nuorimpiin junioreihin ja niiden valmennukseen panostaminen siis kannattaisi, kun tällä hetkellä siellä valmentaa valitettavasti vapaaehtoiset isät ja veljet. Myös pienten kasvattajaseurojen tilanne pitäisi siis parantua ainakin pitkällä tähtäimellä ja TamU:n kaltaiset muiden kasvatustyöstä elävät seurat tulisivat vähenemään, koska jäisivät suurelta osin ilman ulkomaille siirtyvien nuorten pelaajien siirtokorvauksia.
Akatemiajoukkueethan olisivat käytännössä yhtä kuin Suomen kaikki vanhemmat juniorimaajoukkueet. Kun maajoukkueet harjoittelisivat ja pelaisivat yhdessä käytännössä joka päivä, niin lienee selvää kuinka huima kilpailuetu se olisi pitkässä juoksussa maajoukkuetasolla, kun kaikki pelaajat tuntevat toisensa ja pelityylin läpikotaisin. Akatemiasta pitäisi pystyä myös erottamaan ja vaihtamaan pelaajia - kaiken tulisi perustua kovaan kilpailuun, jossa Kaikki Pelaa -systeemillä pyyhitään persettä. Monesti on kuullut suomalaisten yllättyvän kilpailun kovuudesta, pelaajien yksilökeskeisyydestä ja "mulkkumaisuudesta" suomalaisten siirryttyä ulkomaille. Nyt pitäisi saada samanlainen kilpailutilanne kansalliseen akatemiaan, jossa vain vahvimmat pysyvät mukana kehitysputkessa, eikä löysäilylle ole sijaa akatemiasta erottamisen uhalla. Ulkomaille siirtyminen ei tuottaisi enää siis mitään kulttuurishokkia, vaan samaan vaatimustasoon olisi jo Suomessa totuttu.
Akatemian kilpailutoiminta asettaisi tietysti vielä pienen haasteen. Missä nämä akatemiajoukkueet pelaisivat? Kun kaikki ikäluokan parhaat pelaajat pelaisivat samassa joukkueessa, on sopivien vastustajien löytäminen vaikeaa. Vanhempien ikäluokkien pelit olisi tietysti se loogisin ratkaisu, mutta ei välttämättä sekään optimaalinen kun fyysiset erot ovat tietyssä iässä kovin suuria. Ulkomaan leiritykset ja pelit saman ikäluokan huippuakatemioita vastaan? Vaatisi valtavasti rahaa, eikä hyödyt ole edes välttämättä kovin suuret.
Niin, raha. Sehän se tässä tajunnan virrassa ja unelmien maalailussa aina se suurin ongelma on. Kuinka paljon rahaa tällainen kansallinen akatemia vaatisi? Kuinka paljon Palloliiton toimintaa järkeistämällä olisi mahdollista irrottaa? Onko realistista saada loppua summaa yrityksiltä ja/tai opetusministeriöltä? Jaa-a, tiukkaa voisi tehdä tässä kiekon ihmemaassa, mutta innovatiivisille ajatuksille lienee aina sijaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia