Harri Talonen

Museovirasto museoi urheilevan Suomen

Rakennussuojelupäätökset ja niitä tulkitseva museovirasto ovat tekemässä maamme olympiastadionista museota. Tämä tuli jälleen esiin viime keväänä, jolloin museovirasto edellytti Stadion-säätiön suunnittelemalta juoksuratojen ja nurmikentän remontilta, että kiinteisiin rakenteisiin ei saa kajota. Siksi kahdeksas juoksurata jää jatkossa hieman piiloon katsojilta.

Vuosikymmenen puolivälissä suojelupäätökset estivät Olympiastadionin katsomoiden kokonaisvaltaisen kattamisen yleisurheilun MM-kisoihin rajaamalla uudet kattorakenteet vain takasuoran itäkatsomoon. Rajaava kanta sai silloin voimakasta kritiikkiä ja itse kisat epäonnistuivat juuri museoviraston suojelutoimenpiteiden ja niitä sattumalta tukeneiden luonnonvoimien vuoksi. Kisoihin saapuneet katsojat kastuivat ja palelivat Helsingin olympiastadionin illassa ja kärsivien katsojien kuva välittyi ympäri maailmaa tv-kuvissa. Siinä hyytyi mahdollisuus kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla. Mutta Suomi-kuvahan ei kuulu kaikkien käsitevarastoon eikä kahvipöytäkeskusteluihin. Se ehkä johtuu käsitteen dynaamisesta luonteesta.

On täysin selvää, että liki tuhannen työntekijän museovirasto tekee Suomessa paljon hyviä asioita ja laittaa liikkeelle tärkeitä suojelutoimenpiteitä. Mutta Olympiastadionin kiinteiden rakenteiden ”intohimoinen” suojelu ei vaikuta kovin perustellulta ja onnistuneelta.

Toisin on muualla Euroopassa. Esimerkiksi vuoden –36 olympiakisojen päänäyttämö, Berliinin historiallinen stadion, on modernisoitu ja kokonaisvaltaisesti katettu. Uusi ja vanha ovat stadionilla luontevassa symbioosissa ja siten korostavat historian jatkuvuutta. Saksassa ymmärretään, että elävä ja toiminnallinen stadion on paras tapa vaalia ja suojella kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä. Erittäin perinteikäs urheilupyhäkkö Wembleyn stadion Lontoossa jopa purettiin, koska siitä ei olisi korjausremontillakaan saatu riittävän toimivaa kokonaisuutta. Nyt uusi stadion on saanut paljon kiitoksia eri tahoilta.

Inhorealistien mielestä kynnys vastustaa korkean profiilin hankkeita Suomessa on matala niiden saaman julkisuuden vuoksi. Museoviraston vastustamista profiilihankkeista on esimerkkejä lähes jokaisella paikkakunnalla. Kotikaupungissani Tampereella museovirasto on esimerkiksi pyrkinyt estämään tornihotellin rakentamisen rautatieaseman läheisyyteen ja tarjonnut paikalla olevien veturihallien uusiokäyttöä muun muassa konepajana. Hallinto-oikeus on todennut museoviraston valitukset ko. asioista aiheettomiksi, mutta vaatimukset ovat siirtäneet tärkeitä kehittämishankkeita vuosilla eteenpäin. Kuka muu muuten voisi nykyään vaatia konepajatoimintaa aivan keskelle kaupunkia?

Suomi tarvitsee toimivan ja turvallisen stadionin muun muassa kansainvälisiä yleisurheilutapahtumia ja Suomen A-maajoukkueen pelejä varten. Olympiastadionin kehittäminen vastaamaan näitä vaatimuksia on todella ajankohtaista, sillä tämän ja ensi vuoden aikana tehtävä kenttäremontti poistaa vain osan stadionin pahimmista puutteista.

Ja korjauslista niistä on pitkä: 1) katsomot pitää pystyä kattamaan, 2) katsomoihin on saatava kuppi-istuimet, 3) stadionille pitää pystyä rakentamaan mediatilat toimittajille ja tiedotusvälineille, 4) stadionin turvallisuus on saatava aivan uudelle tasolle sillä stadion pitää tarvittaessa pystyä tyhjentämään 8 minuutissa, kun siihen nyt menee aikaa 35-37 minuuttia, 5) käytävä- ja oleskelutiloja on laajennettava, 6) stadionin hirveässä kunnossa olevat vessat on uudistettava ja 7) stadionin palvelu- ja myyntipisteitä on saatava lisää. Ja museovirasto vastustaa välttämättömiä muutoksia, koska suojelupäätösten mukaisesti kiinteisiin rakenteisiin ei saa kajota.

Ellei suojelupäätöksiä saada järkeviin raameihin ja olympiastadionin tarvitsemia korjausremontteja alulle, niin kenttäremonttiin käytettävät kahdeksan miljoonan euron lisämäärärahat valuvat hukkaan ja stadionin käyttö suurten urheilutapahtumien näyttämönä vaarantuu. Olemme Olympiastadionin ja muiden vastaavien kohteiden kohdalla Suomessa pattitilanteessa. Rakennussuojelupäätökset estävät järkevän ja tarpeellisen kehittämistyön. Olisikohan nyt aika tarkistaa tehtyjä ratkaisuja? Muuten on vaarana, että museovirasto museoi urheilevan Suomen.

Kuukauden kysymys: Pitäisikö Rakennustaiteen Seuran esittämää, museoviraston kannattamaa ja Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymää Olympiastadionia koskevaa rakennussuojelupäätöstä väljentää?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Hei Harri. Aiheellinen ja asiantunteva kirjoitus. Toivon tekstille paljon palautetta, asiallista keskustelua ja museoviraston vastineen. Valitettavan usein laadukkaata kirjoitukset jäävät huomiohakuisten väittämien jalkoihin. Tämä teksti ansaitsee paikkansa etusivulla pidemmäksi aikaa vaikka kommentteja ei olekaan tullut. Se näyttää olevan US:ssä laadun tae. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Museovirasto aiheuttaa harmaita hiuksia aiheeseen liittyen. 90-luvun puolivälissä virasto vaati, että katsomo pitäisi valaa paikan päällä teollisesti valmistettujen elementtien sijaan. Huhun mukaan, tämän kuultuaan silloinen ylipormestari sanoi "hyväksytään se etteivät ne pian vaadi tiilimurskaa takaisin radoille" - tai jotain hyvin lähelle. Museoviraston virkaa tekevät ovat vastuussa arvokkaan säilyttyämisestä, mutta missä vaiheessa muu julkinen valta ja kansan äänen tulee ohjeistaa virastoa ja sen mielivaltaisia päätöksiä? Suojeltavaa varmasti löytyy, mutta mikäli suojeltu kohde on aktiivikäytössä ja perusteet suojelulle ovat lähempänä mielipiteitä pitäisi asiaan puuttua korkeammalta taholta.
Museovirasto tekee työtään lainsäädännön ja saamansa tehtävän puitteissa. Suomihan on maa, jossa määräykset otetaan kirjaimellisesti ja mitään muuttamatta. Mitä taas Olympiastadioniin tulee, niin pitäisiköhän se jättää funkkismuistomerkiksi ja rakentaa uusi, ajanmukainen stadion. Olympiastadion on mitoitettu 1930-luvun ihmisille, jotka olivat keskimäärin 10 senttia nykysuomalaisia lyhyempiä. Se näkyy stadionin katsomossa, joka on kerrassaan ahdas. Uusi stadion maksaa tietenkin rahaa, mutta jos sen tekee hyvin, on siitä iloa sata vuotta eteenpäin.
Mielestäni uudet rakennukset pitäisikin nykyään suunnitella sateliiteista tutulla RSO (range safety) laitteella varustettuna. Kun niiden ennaltamäärätty käyttöikä tulee loppuun Range Safety Officer tuhoaa rakennuksen siihen asetetuin räjähtein jotta rakennus ei jää kaupungin parhaalle paikalle haisevaksi "museoksi".
mutta kun tuo virasto haluaa museoida kokonaisia kaupunkeja.
Museovirastolle pitää saada vastavoimaksi kehitysvirasto.
kun Olympiakomiteakin asetti stadionasian urheilumme ykköseksi. Yhtä mieltä ollaan laajasti kansallisen korkeatasoisen stadionin tarpeesta ja siitä ettei jo rakenteiltaankin laho Olympiastadion sitä nykytilassaan täytä. Stadionin käyttöikä on yli 50 vuotta, joten perustarpeiltaan sen on täytettävä käyttötarkoituksensa pitkälle tulevaisuuteen: katettuna säältä suojassa , asiakkaiden viihdekeskuksena ja urheilun sekä muiden esiintyjien tarpeet tyydyttävänä . Myös stadionin sijainti pääkaupunkiseudulla palvelemaan koko maasta tulevia asikkaitaan niin joukkoliikenteellä kuin omin kulkuneuvoin on tärkeimpiä tekijöitä stadionien suunnittelussa. Nykyinen paikka oli erinomainen 1940-luvulta 1980-luvulle, entä tänään ja 2050? Perusvaihtoehtoja on useita : Nykyisen uudistaminen kalliisti kuten Berliinissä tehtiin, purku ja uuden rakentaminen samalle paikalle kuten Wemleyllä Lontoossa vielä kalliimmin tehtiin tai kokonaan uuden rakentaminen liikenteellisesti sopivampaan paikkaan. Nykyisen Olympiastadionin tulevaisuus on myös samalla pohdittava. Rakentamimisaika päätöksestä kaikissa vaihtoehdoissa on 3-5 vuotta, jona aikana stadionpalvelut on myös pystyttävä järjestämään. Eri vaihtoehtojen kustannuseroja ei pysty ilman selviystä asettamaan edes järjestykseen. Kaikissa vaihtoehdoissa on kyse isosta investoinnista eikä stadionin taloudellinen käyttö voi jatkossa perustua vain vuosittain muutamaan tapahtumaan. Pelkkä perinnekysymys ei voi olla tekijä, joka poissulkee kaikkien vaihtoehtojen perusteellisen selvittämisen. Valtiovallan asia olisi nyt pikaisen selvityksen toteuttaminen ja vasta sen jälkeen on mahdollista käydä asiakeskustelu vaihtoehdoista. Kari Salonen
Netissä on usein arvuuteltu, että miksi museoviraston henkilökunta, jossa on väestömäärään suhteutettuna kummallisen paljon ruotsinkieltä äidinkieltään käyttäviä, jarruttelee ja estelee kuninkaanhaudan perusteellista tutkimista???!!! http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaanhauta "Varsinaista arkeologista kaivausta paikalla ei ole tehty." http://www.nba.fi/fi/mjhkohteetsatakunta#panelia Onko pakana-Suomessa (siis ennen Ruotsin vallan aikaa) kiinnostavampaa kaivettavaa jäljellä?? Melkoinen kummajainen on siis tuo museovirasto erilaisine "RKP-painotuksineen"!!! Pitäisiköhän itse mennä kaivelemaan?
Kyseessä on salaliitto hommaforumilaisten ja suomensisulaisten tekemiseksi naurunalaiseksi.
Alkuperäinen Olympiastadioni oli upea, funktionalistinen kohde. Nykyinen on irvikuva toimistoineen ja laudoituksineen. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että Berliinin stadion on upea. Modernisointi ei ole yhtään pilannut tunnelmaa. Olympiastadioninkin sisätiloihin saisi paljon lämmitettyä tilaa. Lisäksi, ympäristö ratkaisee. Ölympiastadionin ympäristöstä ei ole pidetty huolta. Halkeilevaa asfalttia parkkipaikkana.
oletko muuten kokenut berliinin stadionin vaikuttavuuden ennen modernisointia? tuskin, sillä en usko, että siinä tapauksessa kirjoittaisit tuohon tyyliin. stadion on stadion ja osa suomalaisuutta - ennen, nyt ja tulevaisuudessa. rakennetaan toinen, niin sitten niitä on kaksi. museovirastolaiset voivat olla joskus epäkäytännöllisiä, mutta tarkoituksena on pitää huolta myös epä-modernista, siitä epärumilus-suomesta. lisäksi mm. museoviraston arkkitehdit ovat oikeita arkkitehtejä, siis SAFA. arkkitehti on teknillisen yliopistokoulutuksen saanut rakentamisen - estetiikan, historian, tekniikan ja ympäristön - asiantuntija. sekä ankaran valintaprosessin läpikäynyt jo koulutukseen pyrkiessään. (ks. esim. hut.fi) rakennusarkkitehdit ja sisustusarkkitehdit ovat jotain aivan muuta. sisustajista ja sisustusneuvojista puhumattakaan. katsokaapa useammin ympärillenne, sillä silmällä. ja muistakaa, että valitettavasti kaikki rakennukset eivät ole arkkitehtien suunnittelemia. tosin töppää ne arkkitehditkin joskus. muistakaa myös että kauneus on aina katsojan silmässä. meillä kaikilla on oikeus sanoa mielipiteemme. nykyrakentamisessa olemme liian usein hiljaa, auktoriteettiuskovaisia.
Sisustusarkkitehdit ovat oikeita sisustusarkkitehtejä, siis SIO. Sisustusarkkitehti on yleensä myös yliopistokoulutuksen saanut rakentamisen - estetiikan, historian, tekniikan ja (sisä)ympäristön - asiantuntija. Sekä myös ankaran valintaprosessin läpikäynyt jo koulutukseen pyrkiessään (ks. esim. taik.fi)
Kolumnistin kannattaisi ottaa faktat selville ennen kirjoittamista. Voisit vaikkapa soittaa Stadion-säätiöön (tj Maija Innanen, gsm 040 530 5522) ja kysäistä, mitä he ajattelevat stadionin suojelusta. Voisit myös selvittää suojelulainsäädännön, millainen on Museoviraston todellinen "valta". Ja viraston kotisivuilta löytäisit henkilöstömäärän, joka taitaa olla lähempänä 250 kun 1000. Niin paljon väärää tietoa liikkuu tästä kaikkien vihaamasta virastosta, joka tosiaankin yrittää hoitaa lakisääteistä tehtäväänsä kulttuuriympäristön puolesta. Ne, jotka oikeasti ovat olleet tekemisissä Museoviraston "ruotsinkielisten nutturapäiden tiukkisten" kanssa ajattelevat onneksi ehkä toisin. Museovirasto on myös mukava syntipukki, jonka taakse moni piiloutuu, kun pitäisi tehdä vaikeita päätöksiä!
eli maailmalla on tosiaan uudistettu joukko stadioneja, jotka ovat olleet, historiallisesti, suuremman suojelun arvoisia kuin Helsingin "kulissiumi." Jos sen perusrakenne kelpaa yhä, sitä kai voi helposti laajentaa, kattaa ja muutenkin modernisoida. Niin on tehty muuallakin kuin Lontoossa ja Berliinissä. Tukholma ja Køpiskin tarjoavat tänään katetut tilat suurille tilaisuuksille, mitä Suomi ja Helsinki siis eivät tee. Mutta jotekin outoa on kuvitella, että Museovirasto pystyisi "päättämään" asiasta. Kysyä voi, mitä sillä on koko jutun kanssa tekemistä? Voihan tornin aina säilyttää, vaikka sekin tulisi avata lenkkeilijöille, jotka haluavat kokeilla juoksua portaita ylös. Muuten koko bunkkeri on nyt vain kelvottomaksi jätetty vanha urheilukenttä.
Museoidaan koko maa, on muutenkin pudonnut kehityksen kelkasta !
Olisi parempi että suuret urheilukisat järjestetään dynaamisemman kehityksen maissa kuten Kreikassa, jossa tehtiin uusia stadioneita 5000 vuotta vanhojen historiallisten paikkojen päälle. Suomessa 70 vuotta vanhat funkkisrötisköt haisevine vessoineen ovat mielestämme meille arvokkaampia kuin sivistyksen alkulähteet Kreikkalaisille. Yleisurheilun MM-kisat olivat täydellinen fiasko, joka näytti kuinka maailman vaurain maa osaa vain kitsastella. Joten, pliis, jättäkää ne arvokisat muille jotka osaavat niitä järjestää ja ovat valmiita jopa sijoittamaan niihin jotain.
Talous on nyt suossa. Niin kauan kun ihmisiä kuolee turhaan terveydenhuollon säästötoimien takia en anna teidän rakentaa ainuttakaan uutta urheilupyhättöä tai korjata stadionia. Stadikalla on pärjätty jo kohta 70 vuotta ja varmasti pärjätään vielä sen aikaa että saadaan talous kuntoon. Sitä ennen noudatetaan tiukkaa talouden priorisointia, jossa jokainen meistä tinkii mukavuudenhalustaan ja kusee vaikka hammasta purren sinne stadionin vanhanaikaiseen vessaan. Onko tää nyt niin vaikeeta ymmärtää??? Turha tulla sitten kitisee kun oma aviopuoliso tai lapsi kuoli kun kaikille ei riitä ambulansseja tai paloautoja. Ja tämä on oikeasti jo tilanne Suomessa.
Tolla menolla kaikki on kuin virossa jossa ei edes nousukaudella pantu mitään infraan. Suomessakin olis nyt aika laitaa paikat kuntoon kun tekiöitäkin olis. Nyt tekohengitetään vanhentunutta roskaa joka olis halvempi päästää tuskistaan ja tehdä uutta. Se olis tupla säästö joten jäis rahaa terveydenhuoltoonkin.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja