Museovirasto museoi urheilevan Suomen

Rakennussuojelupäätökset ja niitä tulkitseva museovirasto ovat tekemässä maamme olympiastadionista museota. Tämä tuli jälleen esiin viime keväänä, jolloin museovirasto edellytti Stadion-säätiön suunnittelemalta juoksuratojen ja nurmikentän remontilta, että kiinteisiin rakenteisiin ei saa kajota. Siksi kahdeksas juoksurata jää jatkossa hieman piiloon katsojilta.

Vuosikymmenen puolivälissä suojelupäätökset estivät Olympiastadionin katsomoiden kokonaisvaltaisen kattamisen yleisurheilun MM-kisoihin rajaamalla uudet kattorakenteet vain takasuoran itäkatsomoon. Rajaava kanta sai silloin voimakasta kritiikkiä ja itse kisat epäonnistuivat juuri museoviraston suojelutoimenpiteiden ja niitä sattumalta tukeneiden luonnonvoimien vuoksi. Kisoihin saapuneet katsojat kastuivat ja palelivat Helsingin olympiastadionin illassa ja kärsivien katsojien kuva välittyi ympäri maailmaa tv-kuvissa. Siinä hyytyi mahdollisuus kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla. Mutta Suomi-kuvahan ei kuulu kaikkien käsitevarastoon eikä kahvipöytäkeskusteluihin. Se ehkä johtuu käsitteen dynaamisesta luonteesta.

On täysin selvää, että liki tuhannen työntekijän museovirasto tekee Suomessa paljon hyviä asioita ja laittaa liikkeelle tärkeitä suojelutoimenpiteitä. Mutta Olympiastadionin kiinteiden rakenteiden ”intohimoinen” suojelu ei vaikuta kovin perustellulta ja onnistuneelta.

Toisin on muualla Euroopassa. Esimerkiksi vuoden –36 olympiakisojen päänäyttämö, Berliinin historiallinen stadion, on modernisoitu ja kokonaisvaltaisesti katettu. Uusi ja vanha ovat stadionilla luontevassa symbioosissa ja siten korostavat historian jatkuvuutta. Saksassa ymmärretään, että elävä ja toiminnallinen stadion on paras tapa vaalia ja suojella kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä. Erittäin perinteikäs urheilupyhäkkö Wembleyn stadion Lontoossa jopa purettiin, koska siitä ei olisi korjausremontillakaan saatu riittävän toimivaa kokonaisuutta. Nyt uusi stadion on saanut paljon kiitoksia eri tahoilta.

Inhorealistien mielestä kynnys vastustaa korkean profiilin hankkeita Suomessa on matala niiden saaman julkisuuden vuoksi. Museoviraston vastustamista profiilihankkeista on esimerkkejä lähes jokaisella paikkakunnalla. Kotikaupungissani Tampereella museovirasto on esimerkiksi pyrkinyt estämään tornihotellin rakentamisen rautatieaseman läheisyyteen ja tarjonnut paikalla olevien veturihallien uusiokäyttöä muun muassa konepajana. Hallinto-oikeus on todennut museoviraston valitukset ko. asioista aiheettomiksi, mutta vaatimukset ovat siirtäneet tärkeitä kehittämishankkeita vuosilla eteenpäin. Kuka muu muuten voisi nykyään vaatia konepajatoimintaa aivan keskelle kaupunkia?

Suomi tarvitsee toimivan ja turvallisen stadionin muun muassa kansainvälisiä yleisurheilutapahtumia ja Suomen A-maajoukkueen pelejä varten. Olympiastadionin kehittäminen vastaamaan näitä vaatimuksia on todella ajankohtaista, sillä tämän ja ensi vuoden aikana tehtävä kenttäremontti poistaa vain osan stadionin pahimmista puutteista.

Ja korjauslista niistä on pitkä: 1) katsomot pitää pystyä kattamaan, 2) katsomoihin on saatava kuppi-istuimet, 3) stadionille pitää pystyä rakentamaan mediatilat toimittajille ja tiedotusvälineille, 4) stadionin turvallisuus on saatava aivan uudelle tasolle sillä stadion pitää tarvittaessa pystyä tyhjentämään 8 minuutissa, kun siihen nyt menee aikaa 35-37 minuuttia, 5) käytävä- ja oleskelutiloja on laajennettava, 6) stadionin hirveässä kunnossa olevat vessat on uudistettava ja 7) stadionin palvelu- ja myyntipisteitä on saatava lisää. Ja museovirasto vastustaa välttämättömiä muutoksia, koska suojelupäätösten mukaisesti kiinteisiin rakenteisiin ei saa kajota.

Ellei suojelupäätöksiä saada järkeviin raameihin ja olympiastadionin tarvitsemia korjausremontteja alulle, niin kenttäremonttiin käytettävät kahdeksan miljoonan euron lisämäärärahat valuvat hukkaan ja stadionin käyttö suurten urheilutapahtumien näyttämönä vaarantuu. Olemme Olympiastadionin ja muiden vastaavien kohteiden kohdalla Suomessa pattitilanteessa. Rakennussuojelupäätökset estävät järkevän ja tarpeellisen kehittämistyön. Olisikohan nyt aika tarkistaa tehtyjä ratkaisuja? Muuten on vaarana, että museovirasto museoi urheilevan Suomen.

Kuukauden kysymys: Pitäisikö Rakennustaiteen Seuran esittämää, museoviraston kannattamaa ja Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymää Olympiastadionia koskevaa rakennussuojelupäätöstä väljentää?