Veikkausliiga ja haastajaliiga yhteen
Suomalaisen futiksen yksi avainhaasteita on kyetä vahvistamaan kotimaisen huippufutiksen resursseja ja parantamaan huippuseurojen tekemisen laatua. Tehtävä ei ole helppo, mutta välttämätön. Siksi nyt on oikea aika keskustella erilaisista toimenpide-ehdotuksista ja yhteisen kehittämisvision sisällöstä. Tätä näkökulma-kirjoitusta ei pidäkään nähdä totuutena, vaan avoimen keskustelun vauhdittajana.
On joka tapauksessa selvää, että kansainvälisessä kilpailussa pärjääminen vaatii mm. yhä enemmän työtä, hikeä, kovia vastustajia ja tasaisia pelejä. Siksi Veikkausliiga ja Ykkönen pitäisi rakenteellisesti ja markkinoinnillisesti uudistaa ja yhdistää saman organisaation alle. Veikkausliigan joukkuemäärää on järkevää supistaa kahdella neljästätoista. Ykkösen nimi olisi merkitystaloudessa aiheellista muuttaa haastajaliigaksi. Samaten haastajaliigan joukkuemäärä on tarpeellista rajata kahteentoista joukkueeseen. Näillä ratkaisuilla saisimme 24 joukkueen kaksiportaisen ja yhteisen huippujalkapalloiluliigan.
Kotimaisen futiksen kehittämiseksi FIFA:n puheenjohtajan Sepp Blatterin ajama 6/5-sääntö on syytä ulottaa koskemaan sekä Veikkausliigaa että haastajaliigaa. Jos ko. kaltaista kilpailusääntöä ei voida hyväksyä lähivuosina, on tarpeellista sopia asia herrasmiessopimuksena kaikkien Veikkausliigan ja haastajaliigan seurojen kesken.
Samaten nuorten lahjakkaiden pelaajien kansainvälisestä urakehityksestä ja sitä tukevasta peliajasta pitää löytää nopeasti yhteinen näkemys ja varmistaa se yhteisillä sopimuksilla ja taloudellisilla panostuksilla. Tämä on erityisen tärkeää, jotta nuoret huippulahjakkuudet eivät siirtyisi ulkomaille liian aikaisin. Kokonaisuuden yhtenä osaratkaisuna voisi olla esim. haastajaliigan kilpailusääntöjen muuttaminen siten, että joukkueiden avauskokoonpanossa pitää olla vähintään kaksi A-ikäistä tai nuorempaa pelaajaa. Näin joka viikko olisi haastajaliigan aloituskokoonpanoissa 24 junioripelaajaa. Luontevinta kuitenkin olisi, jos futiksen huippuseurat ja niiden valmentajat painottaisivat tätä avaintehtävää päivittäisessä arjessa.
Veikkausliigan ja haastajaliigan urheilullinen taso on nostettavissa mm. pelaamalla liigojen yhteinen liigacup keväällä maalis-huhtikuussa ja Suomen Cupin pelit lokakuussa. Veikkausliigan ja haastajaliigan pelit kannattaisi keskittää viidelle kesäkuukaudelle toukokuun alusta syyskuun loppuun. Näin koko futiskausi kestäisi kahdeksan kuukautta ja siinä olisi kolme kiintoisaa kohokohtaa.
Veikkausliigan 22 peliä pelattaisiin tällöin viiden kesäkuukauden aikana keskimäärin yksi peli per viikko lukuun ottamatta maaottelutaukoja. Eli jokainen joukkue pelaisi kotiottelun vähintään kahden viikon välein. Sarjarytmi olisi myös luontevasti sovitettavissa kolmen kansainvälisiä sarjoja pelaavan joukkueen peliohjelmaan.
Veikkausliigan ja haastajaliigan peliohjelmaan saataisiin säännöllisyyttä vakituisten pelipäivien avulla, jolloin ne kiinnostaisivat enemmän sekä jalkapalloilun harrastajia että veikkauksen pelaajia. Säännölliset pelipäivät järjestyisivät esimerkiksi pelaamalla veikkausliigan tv-peli aina maanantaisin, viisi veikkausliigan ja haastajaliigan peliä keskiviikkoisin ja seitsemän veikkausliigan ja haastajaliigan peliä pääkierroksella lauantaisin. Lisäksi maanantain tv-pelit kuroisivat kauden aikana kiinni maaottelutaukojen aiheuttamaa kauden pidentymistä.
Uutta mielenkiintoa kansalliseen Cup-sarjaan toisi se, että veikkausliigan ja haastajaliigan 24 joukkuetta liittyisivät mukaan Suomen Cupiin lokakuun alussa. Muut Suomen Cup -sarjaan ilmoittautuneet joukkueet pelaisivat syyskuun loppuun mennessä normaalia cup-sarjaa, jonka kahdeksan parasta jatkaisivat 24 veikkausliiga- ja haastajaliigajoukkueen kanssa eteenpäin.
Suomen Cupin 32 joukkueen jatkopelit arvottaisiin syyskuun lopussa. Arvonta mahdollistaisi mielenkiintoisia cup-pareja ja antaisi erityisesti alempien sarjojen yllätysjoukkueille tilaisuuden kohdata kauden parhaita suomalaisia joukkueita. 32 joukkueen viiden kierroksen cup-sarjan huipennus on mahdollista järjestää jopa kolmessa viikossa. Tällainen intensiivisyys toisi cuppiin uutta sykettä ja nostaisi sen yleistä mielenkiintoa.
Intensiivinen ja hyvin rytmitetty futiskausi päättyisi lokakuun lopussa Suomen Cupin loppuotteluun. Se jos mikä innostaisi kaikki peliin...
Kuukauden kysymys lukijoille: Miten Sinä uudistaisit suomalaisen huippufutiksen kärkisarjoja Veikkausliigaa ja nykyistä Ykköstä?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mielenkiintoinen näkökohta tilanteeseen. Olen samaa mieltä siinä, että nykyinen järjestelmä kaipaa parannusta ja ehdottamasi 24 joukkueen liiga olisi toimiva ratkaisu. Ongelmakohtana näkisin kuitenkin sen että 22 ottelun sarja on liian lyhyt ja ei tarjoa riittävästi kotiotteluita (joista liigaseurat saavat osan tuloistaan). Lisäksi 5 kuukautta kestävä jalkapallokausi on aivan liian lyhyt, jos sitä verrataan muualla maailmassa pelattaviin sarjoihin. Maailman huipulla jalkapallokaudet ovat n. 9 kuukauden mittaisia, ruotsissa pelataan 7 kuukautta. Kautta tulisikin pidentää sen sijaan, että sitä lyhennettäisiin. Tähän tähtää Liigan tämänhetken johtokin olosuhdeohjelmallaan (se on tosin täysin tehoton). Jotta suomeenkin saataisiin pidempi liiga tulisi sarjaa pelata joko 3 kierrosta (33 ottelua) tai 4 kierrosta (44 ottelua). Ongelmana kuitenkin on se, että 3 kierroksen sarja ei ole urheilullisesti reilu ja 4 kierroksen sarjan 44 ottelua kuulostaa erittäin korkealta luvulta.
Suomen Cup -ehdotuksesi on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja kelpuuttaisin sen sillä erotuksella Suomeen, että nuo 8 alasarjajoukkuetta pelaisivat karsintansa kesällä ja elokuussa olisi selvä ketkä 8 joukkuetta pääsevät ottamaan korkeampisarjalaisista mittaa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna olisikin sitten valtakunnallinen cup-viikonloppu, jolloin kaikki 16 ottelua Suomen cupin ottelua pelattaisiin kahden päivän aikana. Tästä jatkettaisiin 2 viikon välein jolloin Suomen Cupin finaali ajoittuisi 3-4 päivää Liigan viimeisen kierroksen perään marraskuun alulle. Mielestäni edellä esitetty ratkaisu olisi selvästi paras, mutta tällä hetkellä tämän ongelmana on se, että Liigajoukkueita, sekä Miesten Ykkösen joukkueita ei ole velvoitettu osallistumaan Suomen Cupiin. Tästä syystä 1 Liigajoukkue (IFK Marienhamn) ja 7 Ykkösen joukkuetta eivät ole koko cupkilpailuun edes osallistuneet.
Selvää kuitenkin on se, että tämänhetkistä sarjajärjestelmää ja cup-kilpailuja täytyy uudistaa rankalla kädellä. Tämänhetkinen liigaorganisaatio J. Waldenin johdolla ei välttämättä ole siihen hommaan kovinkaan hyvä.
Ellei Suomen talvi lyhene, niin ei se jalkapallokaan nouse. Ottelumäärän sovittaminen resursseihin on vähän kuin krapulakaljojen ottamista. Jos pelejä on liikaa, kulut kasvavat joukkuilla, ei riitä katsojia ja jos taas pelejä on liian vähän, ei saada huippujätkille tarpeeksi palkkaa ja he menevät jos pääsevät ulkomaille.
Siinä voit olla oikeassa, että huippulahjakkuuksien kannattaisi kehittyä vähän pidempään kotimaassa. Miten se Lauri Dalla Vallekin on siellä Liverpoolin akatemiassa kehittynyt, kun olisi vaikka HJK:ssa saanut melko heti vastuullisen roolin?
Tietenkin junnusarjoihin lisää tehoja. Tässä maassa on kymmeniä miljoonien arvoisia yleisurheilukenttiä ihan tyhjän panttina. Ei näy futaajia, ei tosin yleisurheilijoitakaan.
Lopetin lukemisen siihen kohtaan, jossa ehdotat joukkuemäärän pienentämistä ja samalla ottelumäärän vähentämistä. Joukkuemäärällä ei ole niin suurta merkitystä, sitä voitaisiin vaikka vähentääkin, mutta merkityksellisten otteluiden määrä on jo nyt surullisen pieni. Missään tapauksessa pääsarjan ottelumäärää ei saa laskea nykyisestä, mieluummin vaikka nostetaan hieman. 12 joukkueen sarjan pitäisi olla kolminkertainen ja ottelumäärän vastaavasti 33 ottelua kaudessa.
Lisäksi liigaa on turha tunkea viiteen kuukauteen - jalkapallo ei ole kesälaji. Päinvastoin kausi pitäisi aloittaa jo huhtikuun alussa ja lopettaa lokakuun lopussa tai marraskuun alussa. Tuohon sopisikin hyvin 33 ottelua, yksi per viikko. Vähemmällä merkityksellisten otteluiden määrällä liigan taso ainoastaan laskee ja nykyään treenataan jo muutenkin puoli vuotta.
Liigacup voitaisiin heivata suoraan tunkiolle (jalkapalloa ei ole tarkoitus pelata halleissa, vieläpä ilman panosta eli europaikkaa) ja Suomen Cupin ja eurocupien pelit sitten niihin osallistuville joukkueille keskellä viikkoa. Ai niin, ja Suomen Cupiin osallistuminen pakolliseksi ehdottamassasi järjestelmässä kahden ylimmän tason seuroille.
Luin nyt kuitenkin loppuun asti, ja vakituisista pelipäivistä olen toki samaa mieltä. Runkopäiväksi sunnuntai tai mieluiten lauantai, ja siitä pidetään kiinni lähes orjallisesti. Samoin tuo mestaruussarjan ja ykkösen yhdistäminen saman katon alle on mielestäni kannatettava ajatus.
Muun muassa täältä löydät lisäkeskustelua aiheesta:
http://futisforum2.org/index.php?topic=77032.0
Kolm kierrosta. Jokaista vastaan yksi ottelu kotona, yksi vastustajan vieraana ja yksi molemmille vieraskentällä, eli vähintään 100-150 kilmoterin päässä kotoa.
Suomessa on tällä hetkellä juuri sopivan kokoinen liiga. Jatkuvat joukkumäärien ja sarjasysteemien muutokset eivät vie asiaa eteenpäin. On täysin epärealistista kuvitella että Suomessa voisi olla niin paljon huippujoukkueita, kuin mitä esittämälläsi haastajaliigajärjestelmällä tavoitellaan. Ensisijainen tehtävä on saada Veikkausliiga kuntoon ja joukkuemääräkikkailu ei todellakaan ole oikea keino tähän.
Yksi suurimmista ongelmista Liigajalkapallossa on nimisponsorin eli Veikkauksen asema. Veikkaus pystyy puuttumaan Liigan toimintaan sekä suoranaisesti, että epäsuorasti ja ongelmana on se, että Veikkauksen ja Liigan edut eivät ole yhteneväiset. Täysin marginaalisella korvauksella (etenkin seuroille menevä osa) on Veikkaus onnistunut muokkaamaan Liigasta ainoastaan markkinointikoneistonsa, joka ei todellakaan palvele parhaimmalla tavalla suomalaisen jalkapallon kehitystä.
"Veikkausliigan joukkuemäärää on järkevää supistaa kahdella neljästätoista."
Kiva kun vielä kerrot että miksi. Pääsarjan vähentyvä näkyvyys ympäri Suomea ei nyt ainakaan palvele jalkapalloilun kehitystä, mutta juuri vähentyvään näkyvyyteen pienempi joukkuemäärä johtaa. "Haastajaliiga" ei herätä sen suurempaa huomiota kuin Ykkönen. Pääsarjan ja Ykkösen toimistojen yhdistäminen ei muuttaisi seurojen tekemisen tasoa, ja kun joudutaan tanssimaan liigatoimiston pääsponsorin pillin mukaan ja tämän sponsorin vaikutusvalta vielä kasvaa suurempaan määrään seuroja, ongelman koko kasvaa.
6/5-sääntö on UEFAn turhaa propagandaa. Yksittäinen RoPS tuntuu vievän huomion siitä että liigaseuroissa on jo ihan luontaisesti enemmän kotimaisia pelaajia kuin ulkomaalaisvahvistuksia. Yhdeksällä seuralla neljästätoista ulkkareita on viisi tai vähemmän, ja kolmessa seurassa suomalaiset menevät tasollisesti edelle. MIFKin vahva ruotsalaishenkisyys sallii luonnostaan ruotsalaiset "ulkomaalaiset".
Nuoret pelaavat paremmassa sarjassa jos taso riittää. Sen sijaan että keskitytään joidenkin erityisnuorien paapomiseen, pitää nostaa juniorisarjojen tasoa, joka paranee nostamalla tekemisen tasoa, joka paranee pätevien valmentajien palkkaamisella. Jokaiselle junioriseuralle pää-, apulais-, fysiikka-, ym. valmentaja. Ongelmana vaan että seuroilla ei tähän ole varaa, ja pääsarjan koon pienentyessä esimerkiksi Kupsin tulot pienenevät, ja koita siinä sitten kasvattaa uusia Koljosia kun edustuskin on köyhä. Kuudentoista joukkueen sarjassa isompi määrä joukkueita saisi eri sponsorituloja, mikä johtaisi eri joukkueiden juniorityön kehitykseen.
Liigacup on HARJOITUSTURNAUS, joka pelataan huonommissa olosuhteissa kuin pääsarja. Harjoitusturnauksen arvon korostaminen markkinoinnissa nielee uskottavuutta itse pääsarjalta, ja alasarjajoukkueiden mukaan tulo ei uskottavuutta lisää. Viiden kuukauden pääsarja vähentää vuoden tärkeimmän kilpailun näkyvyyden alle puoleen vuoteen, ja ihmiset eivät moisesta syty. Ja mitä "kohokohtiin" tulee, JOKAINEN peli on oma kohokohtansa. Jos lähdetään liikkeelle sillä tiedolla että on olemassa tärkeämpiä pelejä kuin muut, niin jos on 179 ottelua jotka eivät kiinnosta, niin miten pitäisi syttyä niihin kolmeen jotka ovat "tärkeämpiä"? Läpimätää asennetta sarjan arvoa kohtaan ei kannata mainostaa, mutta sitähän nytkin tehdään, kun KuPS, RoPS ja JJK ovat "liian huonoja", ja tätä siis toitottaa Jan Walden, Veikkausliigan pomo. Järki missä pelaa?
Jos Suomen Cupin huomioarvoa haluaa lisätä, pitää liigajoukkueiden olla mukana alusta asti. Samalla pitäisi myös estää seurojen kakkosjoukkueiden, juniorijoukkueiden ja kaikennäköisten kuntofutareiden osallistuminen. Vai meneekö HJK:n ABC-junnujen osallistumisoikeus kilpailun tason edelle?
Vakituisia pelipäiviä ei varsinaisesti ole sovittu, mutta tänäkin vuonna ollaan sarjan puolivälin jälkeen pelattu pääasiassa välillä pe-ma, mukana yksittäisiä poikkeusotteluita sekä kierros 23, joka pelataan keskiviikkona. Vakiopelipäivien sopiminen ei valitettavasti vaikuta ihmisten kiinnostumiseen, vaan sen nostaminen vaatisi markkinointia, mutta sarjan rytmityksen kannalta kyseessä olisi tärkeä asia.
"[Veikkausliigan joukkuemäärää on järkevää supistaa kahdella neljästätoista.]
Kiva kun vielä kerrot että miksi."
No siksi, että maasta ei löydy riittävän tasokkaita pelaajia edes 12 seuraan. Myös pelin tasolla on merkitystä. Jos sillä ei ole, niin samantien voisi joukkueiden määrää nostaa kahteenkymmeneen, kuten suuressa maailmassa. Suomessa tuon kokoinen liiga vain tarkoittaisi isoa kasaa heikkotasoisia pelejä, eikä sellaisia jaksa käydä katsomassa kuin antaumuksellisimmat futisfanit, joita taas Suomessa on kovin vähän. Eikä se innosta sponsoreitakaan, että joukkue pelaa suuren määrän pelejä jossain takahikiän pallokentällä kouralliselle katsojia.
Suomalaisesta jalkapalloilusta puuttuu glamour. Kunnon stadion, jossa on tiivis tunnelma, kelvolliset palvelut ja erityisesti tasokas ottelu. Ottelun taso on kuitenkin myös aika pitkälle imagokysymys, jota puolestaan voi parantaa vain menestymällä eurokentillä. Nykyisellään millään seuralla ei ole juuri mahdollisuuksia moiseen, koska maasta puuttuu yhdestä muutamaan seuran hallitsevan blokki, joka imuroisi itseensä maan parhaat pelaajat ja jossa pelaisi vielä muutama erittäin tasokas ulkomaalainen. Minkään seuran budjetti ei vain riitä moiseen. Toteutuessaan se olisi kuitenkin itseään ruokkiva ilmiö: Tasokkaampia pelejä/menestystä -> enemmän katsojia -> enemmän rahaa -> parempia pelaajia -> tasokkaampia pelejä/menestystä -> jne.
"Vakiopelipäivien sopiminen ei valitettavasti vaikuta ihmisten kiinnostumiseen, vaan sen nostaminen vaatisi markkinointia, mutta sarjan rytmityksen kannalta kyseessä olisi tärkeä asia."
Höpsis. Rutiini on tärkeä kiinnostusta ylläpitävä tekijä. Jos potentiaalinen katsoja joutuu joka viikko erikseen selvittämään, että mikäs päivä se peli taas olikaan ja mihin kellonaikaan, niin jää monelta tekemättä. Kun on tiedossa, että peli on esim. torstaina kello 18, niin siihen on paljon helpompi sopia säännöllinen aikavaraus.
Hyviä ideoita täytyy myöntää. Liigacup keväällä ja Suomen Cup syksyllä on suorastaan loistava idea samoin kuin se, että Suomen Cup pelattaisiin tiivistetysti, jotta sen kiinnostavuus paranisi. Suomen Cup toimisi ikään kuin kauden huipentavana play offina ja toisi mielenkiintoa niillekin joukkeille, jotka ovat sarjataulukossa keskivaiheilla, jolloin sarjapelit ovat merkityksettömiä ja yleisöä ei kiinnosta edes vähää alusta.
Veikkausliigan joukkuemäärän voisi tiputtaa kahteentoista, mikä kiristäisi kilpailua. Kiristynyt kilpailu tarkoittaisi tasokkaampia pelejä mikä taas kehittäisi pelaajia. Ykkönen pitäisi jakaa uudelleen kahteen lohkoon maantieteellisin perustein seurojen matkustuskulujen pienentämiseksi. Liian moni ykkösen seura on taloudellisissa vaikeuksissa.
Liigacup on hyvä nykyisellä systeemillä. Suomen Cup voisi tosiaan olla tiivistetty mikä lisäisi seurojen mielenkiintoa loppukaudesta. Olisi mahdollisuus saada menestystä, vaikka sarjakausi olisikin mennyt alle odotusten.
Miksi pääsarjaa pitäisi pienentää 12, kun tasoeroa ei ykköseen käytännössä saataisi aikaan? Jos Veikkausliigaa aletaan supistamaan, niin oikea joukkuemäärä olisi 8. Tämä puhtaasti kilpailulliselta pohjalta, tosin tässä on se vaara, että huonosti valmennettu kallis joukkue voi pudota. Ai niin, niinhän kävikin, kun FC Jokerit putosi. Jos pääsarjassa on 3 sinne kuulumatonta joukkuetta, niin miksi yhdelle niistä pitäisi paikka jättää? Vai onko tarkoitus, että joka vuosi olisi yksi varma pisteiden hakumatka?
Mielestäni Veikkausliigaa pitää päivastoin laajentaa, koska tänä ja viime kautena ykkösessä on ollut 4-5 seuraa, jotka pystyisivät toimimaan pääsarjassa. Miksi sitä mörköä pitäisi pelätä, että pääkaupungissa toimisi uusista seuroista 2-3? Jalkapallo on joukkueurheilulaji ja parhaimpien joukkueiden kuuluu pelata pääsarjassa. Tässä mallissa pitäisi 2 joukkueen pudota suoraan ja kolmannen karsia putoamista vastaan.
Ykkönen voitaisiin samalla supistaa tai jakaa alueellisesti kahtia kahteen 8 joukkueen alkulohkoon. 3 kierroksen jälkeen kummankin lohkon ykkönen nousisi suoraan ja 2 ja 3 pelaisisivat playoff kierrokset, joiden jälkeen playoffin paras karsisi liigan kolmanneksi huonointa vastaan.
Olen aikoinaan esittänyt vastaavalaisia uudistuksia 15 vuotta sitten, mutta ilokseni ideat ovat palaamassa.
Veikkausliigassa oikea määrä joukkueita on 10(kolminkertainen sarja= pelejä 27 + Europelit ja Suomen cup lisäksi= yli 30 ottelua.Silloin mukana olisivat vain ne joukkueet, joiden talousalueella on riittävästi resursseja ja kaikki pelit olisivat meidän tasolla "huippupelejä".
Haastajaliigassa tai Superykkösessä
(= Ruotsissa)olisi myös 10,
korkeintaan 12 joukkuetta. Näin jatkuvassa taloudellisessa pinteessä olevien seurojen määrä(sekä Liigassa että Ykkösessä) pystyttäisiin minimoimaan tärkeiden ottelujen määrän lisääntyessä yleisömäärien kasvaessa. Näin näihin "huippusarjoihin" pyrkisivät vain ne seurat, joilla on siihen todelliset mahdollisuudet ja "hissijoukkueet" jäisivät kasvattajaseurojen tärkeään rooliin.
RoPS:n kaltaiset "tekoseurat iöman juniorityötä tippuisivat oikeaan tehtäväänsä, myös Atlantis! Tässä aluksi mietteitäni
Josa Jäntti
12+12 ylimpien sarjatasojen kooksi hyvä. Kauden päätteeksi voitaisiin pelata elämän ja kuoleman pelit: liigan toiseksi viimeinen pelaisi vieraissa ja kolmanneksi huonoin kotonaan Ykkösen kakkosta ja kolmosta vastaan kerrasta poikki -pelin liigapaikasta. Liigan viimeinen putoaisi suoraan ja antaisi paikan divarin (tai haastajaliigan) ykköselle.
Sarjat alkaisivat toukokuun 1. viikonloppu. Cup aloitettaisiin huhtikuun viimeisenä viikonloippuna pääsarjalaisten keskinäisillä peleillä joista 12 jatkaa. Nämä jatkaisivat alasarjojen 4 parasta joukkuetta vastaan cupia keskikesällä jolloin siis oltaisiin neljännesvälierissä.
Halleissa voitaisiin pelata kevätmestaruudesta vaikka turnausmuotoisesti. Talvella harjoitukautta piristettäisiin kaukalofutiksella, suojavaatteella päällystetyssä kiekkokaukalossa käsipallomaaleihin pelattavalla nopetempoisella urheilulla jossa käytettäisiin viiden miehen kentällisiä lentävin vaihdoin.
Suomen cupin arvostusta nostettaisiin kohentamalla finaaliin päässeiden palkkioita. Kansanjuhlan takaamiseksi liput Olympiastadionin finaaliin olisivat kohtuuhintaiset ja ottelu televisioitaiin suorana.
Kaksiportainen liiga 2 x 14 joukkuetta olisi ihanteellinen.
Palloliiton ja Veikkauksen tulisi puuttua seurojen uusiin nimiin: Kuinka kukaan voi kuvitella jalkapallon ja vakioveikkauksen saavan uusia ystäviä, kun joukkueiden nimistä ei saa mitään selvää, eikä miltä paikkakunnalta ne ovat.
Mitä ovat OPA, YPÄ, TiPS, LoPa, PP-70 jne. Muissa maissa on selvästi Liverpool, Lyon, Oxford, IFK Göteborg, Sevilla jne.
Esim. Sinimustat ja KooTeePee eivät ole mitään seuranimiä vaan lähinnä lempinimiä.
Ike, ent erotuomari 65 v.
Loistava idea! Olen tutustunut Itävallan (jalkapallo) ja Sveitsin (jalkapallo ja jääkiekko) ammattilaissarjasysteemeihin, jotka ovat paljon Talosen ehdottaman kaltaisia, ja pohtinut, olisivatko vastaavat käyttökelpoisia Suomessa.
Itävallassa, joka ei juuri Suomea suurempi jalkapallomaa ole, pystyy tämän kahden korkeimman sarjaportaan yteisen markkinointikoneiston ansiosta näkemään käytännössä kaikki ykkös- ja kakkosportaan ottelut tv:stä. Tämä mahdollistuu paitsi kokonaisten otteluiden televisioinnilla, myös konferenssilähetyksin (useista otteluista live-pätkää vuorotellen).
Mielestäni suomalaisessa jalkapallossa edes 2x10 joukkuetta ei olisi liian vähän. Tämä pitäisi vielä toisenkin sarjaportaan tason korkealla, jolloin sitä olisi helpompi markkinoida tv-yhtiöille. Tämä taas hyödyttäisi suoraan seuroja. On muistettava, että maksukanavien kilpailun kiristyessä on varmaa, että meillä on tulevaisuudessa mahdollista nähdä paljon nykyistä enemmän kotimaista futista tv:stä.
Sama idea voisi olla hyvä myös jääkiekkoon, jossa toki 2x12 joukkuetta olisi varmasti hyvä määrä. Aina puhutaan SM-liigan supistamisesta: tämä ideahan pelkästään laajentaisi liigan 24 joukkueen kaksiportaiseksi sarjaksi. Seurat nykyään, ainakin kiekon puolella, pelkäävät kuollakseen putoamista, koska se ajaisi seuran (entistä pahempaan) taloudelliseen ahdinkoon lähes varmasti. Tämä johti liigan muuttumiseen keinotekoiseksi suljetuksi klubiksi. Kahden kovimman sarjaportaan yhdistyminen organisaatiollisesti ja markkinoinnillisesti "pehmentäisi" tätä huomattavasti. Putoaminen ei saa olla lamauttavan kova isku: se ei palvele ketään - ei putoavaa seuraa, ei nousevaa, eikä lajia yleensäkään.
Kyllähän tuossa ajatusta on, mutta väittäisin että kolminkertainen 11-joukkueen sarja voisi olla perustellumpi ratkaisu.
Suomalaisen futiksen yhtenä ongelmana on sen hajanaisuus. Peli on hajaantunut pääsarjatasolla paikkakunnille, joissa ei ole edes potentiaalia nostaa yleisömääriä ja ympäristöstä saatavia taloudellisia resursseja toimintojen kehittmiseksi. Näkisin, että Veikkausliigaan pitäisi saada ohjattua paikkakunnille, joissa on väestöön, olosuhteisiin ja taloudellisiin satsauksiin riittävästi potentiaalia. Ei ole mitään järkeä pelata peliä alueilla, joissa ei ole väestöpohjaa riittävästi (esim. Myllykoski tai Valkeakoski), tehdaspaikkakuntien futiskulttuuri on hienoa mutta sen aika pitäisi alkaa olla ohitse.
Toisena lähtökohtana on nykyisen ykkösen kehittäminen. Pääsarjan ja ykkösen välistä kuilua pitäisi kehittää siten, ettei pääsarjasta pudonneella joukkueella olisi ihan välitöntä paniikkia sarjaportaan vaihtuessa alaspäin. Ykkönen tarvitsee profiilin nostamista ja sen pitäisi olla riittävän tasokas pitääkseen pelit mielenkiinoisina. Voisi olettaa että joukkueiden määrää pitäisi karsia sieltäkin ja pelata kolminkertainen sarja. Ykkösen joukkueiden paikkakunnat profiloitusivat samoin kuin pääsarjan, pääosa joukkueista olisi alueilla joilla olisi potentiaalia kehittää joukkueita ja pelaajia.
Uudet joukkueet tuovat mielenkiintoa, Hongan nouseminen ja JJK:n tuleminen ovat vahvistaneet Veikkausliigan suosiota uusilla paikkakunnilla. Ja mikä on yhteinen nimittäjä? Joukkueiden alueella on potentiaalia seuran kehittämistä kohtaan.
Olen hiukka ihmetellyt sitä vimmaa, jolla jalkapalloväki, media,kv-keskusliitot, veikkaus ja monet "päättäjät" vyöryttävät jalkapalloa Suomen suurimmaksi. Päältäpäin näyttäisi siltä että kaikkia hyvä jo on. Sekin kuulostaa kummalliselta, että tunnetut, markkinavoimia tukevat kansalaiset, mollaavat jalkapallon kanssa kilpailevia lajeja ja harrastusmuotoja. Viimeeksi sattui silmään Lasse Lehtisen lapselliset lausahdukset.
Jostain siis kenkä puristelee. Jos olen oikein ymmärtänyt päämurhe on alhaiset katsojamäärät. Ja pääihmettelyn aihe on se, että harrastajia on todella paljon, mutta vaikka peli paranee kentillä väki vähenee katsomoissa.Tai ei ainakaan lisäänny himoitulla tavalla.
Joissain artikkeleissa on kuitenkin kivalla tavalla havainnoitu ottelutapahtuman olevan nimenomaan sosiaalinen tapahtuma. Tunnettu amerikkalainen sosiologi Putnam kirjoitteli aikoinaan kirjan "Bowling alone". Se kannattaa asianosaisten lukea. Sieltä saattaa löytyä vihiä siihen mikä on jalkapallo-otteluissa sitä ydintuotetta. Wahlroos ilmoitti joku aika sitten varmana tietona, että yrityksen, siis yritysjohtamisen ydin on omistajaodotusten jatkuva tyydyttäminen. Uskon, että moni yritysjohtaja on syvästi loukkaantunut tuosta "varmuudesta". Uskoo ken haluaa.
Aika lailla tärkeää kaikilla kansalaistoiminnan sektoreilla on 2010-luvulla tunnistaa se, että mukana olevien ihmisten (SAK, puolueet, harrastejärjestöt jne.) suurilla määrillä ei voi häivyttää ihmisten kokemuksia ko. yhteisöissä tai tapahtumissa. Viiem päivien ydinuutinen on ollut vanhuksista huolehtiminen. EU ja valtiot kertovat lukujen ja keskiarvojen kautta kuinka hyvin asioita on hoidettu.Mm. vanhusten kokema elämänlaatu jää aika lailla heikoille.
Uskon, että jalkapalloseuran ja ottelutapahtuman edistämisillä on yhteinen logiikka. Lapset, nuoret, aikuiset/perheet ja seniorit mukana jatkuvasti yhdessä tekemässä, kokemassa ja kasvamassa. Eri elämänvaiheessa olevien ihmisten omien motiiveiden kautta. Jospa jalkapalloväki muuttaisi ydinajatuksensa: instituutioiden tavoitteista/palvonnasta ihmisten kasvun tukemiseen.Kun muutamat sukupolvet saavat kasvavasti tätä huomiota ja tukea kyllä ne katsojamäärätkin kasvavat.
12 joukkuetta molempiin sarjoihin on ehkä liikaa. 10 voisi olla parempi. Ja nimet pitäisi tietenkin muuttaa Jalkapallon Suomenmestaruussarjaksi ja Jalkapallon Suomisarjaksi ja lopettaa tykkänään höpöttäminen markkinahenkisestä ajasta ;)
1970-80-luvulla esim. kannattamani Lahden Reippaan kotimatseissa oli koko jalkapalloa seuraava väki Kisapuiston katsomossa, aina viereisen Lyseon rinnettä myöten. Junioreiden ja valmentajien tähtihetkiä olivat pelaajien otteet kentällä ja matsien fiiliksestä nauttiminen. Seuraavien päivien harjoituksissa tilanteet elettiin yhä uudestaan.
1990-luvulta alkaen yhteiset jännityshetkien kokemiset ovat olleet laskusuunnassa. Enenevissä määrin junioreiden turnaukset ja pelipäivät pidetään rinnakkain edustusjoukkueen kotipelipäivin. Tiedän, että kesä on lyhyt ja pelipäivien määrä rajallinen. Kaikkea emme voi saada, joten on keskityttävä olennaiseen. Priorisoinnin tekee kohdaltaan jokainen lajiin osallistuva.
Suomalainen jalkapallokulttuuri elää, mutta ei nouse suostaan, ellei koko jalkapalloväki tunne halua osallistua siihen, mistä jalkapallossa on kysymys. Tärkeintä ei ole oman vesselin juniorijoukkueen tai edes seuran edustusjoukkueen menestyminen, vaan edustusjoukkueen kanssa kulkeminen. Jos ajatukseni tuntuvat vierailta, niin seuratkaa Euroopan seurajoukkueiden organisaatioiden toimintaa. Siellä yhteenkuuluvaisuudentunne on avain sekä seurojen että kansalliseen ja kansainväliseen menestymiseen.
Pidän lähtökohtana sitä, että kotimaisten sarjojen kotipelipäivä pitää jälleen pyhittää edustusjoukkueen ja siten suomalaisen jalkapallon tarpeita suosivaksi.
On jalkalkapallon häpeä nimeta mestaruussarja 'Veikkausliigaksi'. Samoin 'Mestis'-nimi on alentavan syvältä.
Luulisi jalkapallon olevan urheilua eikä markkinasoopaa.
Tässäpä yksi malli:
"Liigassa" ja "ykkösessä" molemmissa kymmenen joukkuetta.
Kevätkierroksella kukin joukkue kohtaa toiset sarjan joukkueet kerran vieraissa ja kerran kotona (18 ottelua).
"Liigan" viisi parasta pelaavat keskenään syyskierroksen, jossa kohtaavat kotona ja vieraissa (8 ottelua). Kevätkierroksesta huomioidaan vain näiden parhaiden keskinäiset ottelut, joiden pisteet lasketaan yhteen syyskierroksen pisteiden kanssa.
"Liigan" viisi heikointa ja viisi "ykkösen" parasta kohtaavat välisarjassa toisensa sekä vieraissa että kotona (10 ottelua). Kevätkierrokselta huomioidaan välisarjan joukkueiden keskinäiset ottelut, joiden pisteet lasketaan yhteen välisarjan pisteiden kanssa. Välisarjan viisi parasta aloittaa seuraavana kautena "liigassa", viisi huonointa "ykkösessä".
Ykkösen kevätkierroksen viisi heikointa pelaavat kaksinkertaisen sarjan (8 ottelua) pudotuksesta "kakkosen" lohkoihin". Kevätkierroksesta huomioidaan vain näiden heikoimpien keskinäiset ottelut, joiden pisteet lasketaan yhteen syyskierroksen pisteiden kanssa.Putoajia voisi olla esimerkiksi kaksi.
"Kakkosen" eri lohkojen (3) voittajat puolestaan karsisivat keskenään noususta seuraavan vuoden "ykköseen".
Uusi ryhmitys kesken kauden voisi lisätä tasaväkisiä pelejä. Välisarjan avulla jännitys säilyisi kauemmin myös muualla kuin sarjojen kärjessä ja tyvessä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 20 kommenttia